 | | | Manalaisitten kirja - Andarnas bok
Boken innehåller "alla" de ord Nordkalottens befolkning använder för andar, troll, jättar, kyrkfolk, nåjder, vittran, botare, spåmän, helare, blodstämmare, huvudlösa, vättar, skogsrån, underjordiskas kor, döttrar och barn, samiska gudar, gungväsen, huldror, fiskgudar, skatteldar, skattkistor, begravningsföljen, skogsbevakare, skyddsandar, vattenväktare, kyrkäldste, jävlar, fanskap, ondska, hämtare, liemän, näcken och mycket annat som för de flesta människor är och förblir osynliga väsen.
Jag tror att denna bok innehåller den mest kompletta beskrivningen av den andevärld som låg till grund för en stor och väsentlig del av den muntliga berättartraditionen som skapades i Tornedalen och som framförs på meänkieli. Den samiska berättartraditionen är givetvis i mångt och mycket invävd och uppblandad i den tornedalsfinska traditionen, samtidigt som det finns en egen separat samisk berättartradition som denna bok tyvärr inte berör mer än i de delar som framförs på meänkieli.
Andarnas bok är på 264 sidor, inbunden med hårda pärmar, trådbindning och offset tryck.
Halva boken är på meänkieli/nordfinska där enbart sökorden är översatta till svenska. Boken innehåller ca 1000 ord om andar, medan huvudsakligt innehåll är korta muntliga berättelser om andarnas liv och levnadsförhållanden på meänkieli och med översättningar till svenska.I den svenskspråkiga delen är allt på svenska utom sökorden. Manalaisitten kirjastaKirja sisältää "kaikki" sanat jokka Pohjoiskalotin asukhaat käyttävät kuvvaamhaan manalaisia, jatonilaisia, noitia, verentypheyttäjiä, pouvaria, riflukaisia, karhuita, kaskuria, köyriäisiä, kööpeliä, kööpelinvuoria, kalevan tulia, kangastuksia, karvahousuja, kalajumalia, äpärheitä, saamelaisitten jumalia, luojia, taikoja, kalkekäärmheitä, aarihautoja, puoskaria, kunkkia, kirkonväkeä, haltioita, kiroksia, korttaamisia, käärhmeenkäräjiä, käärhmeenkäräjäkiviä, kuhuväkeä, kruuaäijiä, maahiaisitten tyttäriä, lapsia ja lehmiä, kössiä, eeliäisiä, huuita, noijanpussia, hiisiä, hissiä, pöökäriä, kesäarkkuja, kattojia, jatonilaisitten ja manalai- sitten kieliä, ilminoitia, jumalaisia, kesähautoja, arkuntekijöitä, näkijöitä, keijuvaisia, mammolaa, maanäitiä, kotitonttuja, koskemia, kojopolvia, kummituksia, piruja, kalmalaisia, noutajia, juoniukkoja, matajaisia, merineityjä, manhoväkeä, marraksia, Marjeettoja, luolanpohjia, maanpanttia, mettäläisiä, mettäpiruja, kuhiaisia, meriraukkoja, enkeliä, neniä, maahiaisia, liikaväkeä, loihtajia, kirkonvanhiimpia, päättömiä, olemattomia ja hyvin paljon muuta monele ihmisele näkymättömiä olemuksia.
Mie uskon ette tämä kirja kuvvaa kaikhiin parhaiten sen manalaisitten mailman joka on tärkeä osa siittä suulisesta kertomusperintheestä mitä kehitethiin Pohjoiskalotissa ja puhuthaan meänkielelä ja Pohjoissuomen murtheila. Saamelainen kertomusperine on tietysti useasti ja paljouvessa osana ja sekotettuna meänkielen ja Pohjoiskalotin perintheen kansa. Samala tietysti on olemassa saamelainen oma tradisjuuni jota tämä kirja valitettavasti ei kuvvaa muuta kun net osat mikkä esitethään meänkielelä.
Kirja sisältää vain noin 1000 sannaa manalaisista ja heän oloista ja jopa elämänoloista. Pääosa kirjasta on lyhyitä suulisia kertomuksia manalaisista, myös käänettty ruottiks. Manalaisen kirja sisältää 264 sivua, kovat pärmät, lankasiottu ja offsetpaino. Puoli kirjaa on meänkielelä/pohjoisuomen murtheila missä vain hakusana on käänetty ruottiks. Ruottinkielisessä osassa vain hakusana on kääntämätön.
|
| |
| |
|  |  |
|
